Kuinka puhdas sammutusvarusteen pitää olla ennen kuin se voidaan palauttaa käyttöön?

Sammutusvarusteen näkyvä puhtaus ei kerro koko totuutta. CMRD 6 nostaa PAH-altistumisen hallinnan entistä vahvemmin esiin, mutta hengitysilman raja-arvo ei määrittele, kuinka puhdas sammutusvarusteen pitää olla ennen kuin se palautetaan käyttöön.

Mitä tutkimukset ja ISO 23616:2024 -standardi kertovat sammutusvarusteiden puhdistustehokkuudesta? Entä miten voidaan osoittaa, että puhdistettu henkilönsuojain on paitsi riittävän puhdas myös edelleen turvallinen käyttää?

Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa tarkastelin CMRD 6 -uudistusta ja sitä, miksi hengitysilman PAH-pitoisuus ei yksin kuvaa pelastajan kokonaisaltistumista.

Tulipalossa syntyvät PAH-yhdisteet, noki ja muut haitalliset aineet eivät jää vain hengitysilmaan. Niitä päätyy myös sammutusasuihin, käsineisiin, jalkineisiin, kypäriin ja muihin varusteisiin. Sammutusasun monikerroksisessa rakenteessa epäpuhtaudet voivat kulkeutua myös pintaa syvemmälle.

Varusteen puhtautta on siksi arvioitava muutenkin kuin näkyvän lian poistumisen perusteella. Myöskään hyvä poistoprosentti ei yksin kerro, kuinka puhtaaksi varuste lopulta tuli. Olennaista on, mitä haitta-aineille tapahtui koko henkilönsuojaimessa ja säilyivätkö samalla varusteen suojausominaisuudet.

Kyse ei siis ole vain siitä, pestiinkö varuste, vaan siitä, onko käytetty puhdistusmenetelmä osoitettu tehokkaaksi ja varusteelle soveltuvaksi

Pesty ja dekontaminoitu eivät välttämättä tarkoita samaa asiaa

Sammutusvaruste voi näyttää puhtaalta ja tuoksua puhtaalta. Se ei kuitenkaan vielä kerro sen kemiallisesta puhtaudesta.

PAH-yhdisteitä ja monia muita palamisessa syntyviä haitallisia aineita ei voi nähdä paljain silmin. Lisäksi sammutusasu muodostuu useista materiaalikerroksista, joihin epäpuhtaudet voivat kulkeutua. Siksi puhdistusprosessia ei pitäisi arvioida ainoastaan sen perusteella, irtosiko näkyvä lika tai poistuiko savun haju.

Pesuprosessi kertoo, mitä varusteelle tehtiin. Dekontaminaation tehokkuus kertoo, mitä epäpuhtauksille tapahtui.

Ero on olennainen.

Suurin PAH-pitoisuus voikin löytyä sammutusasun sisältä

Centexbelin laboratoriossa tutkittu käytössä kontaminoitunut sammutustakki antaa tästä erittäin havainnollisen esimerkin.

Ennen puhdistusta PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus oli ulkokerroksessa 45,1 mg/kg. Kosteussulkukalvossa pitoisuus oli kuitenkin peräti 136 mg/kg. Lämpöesteessä mitattiin 7,25 mg/kg ja sisäkerroksessa 5,74 mg/kg.

Suurin PAH-pitoisuus ei siis ollut sammutusasun ulkopinnassa vaan sen sisällä olevassa kosteussulkukalvossa.

Tämä on altistumisen hallinnan kannalta tärkeä havainto. Varusteen ulkonäkö tai pelkän ulkopinnan puhtaus ei välttämättä kerro, mitä monikerroksisen rakenteen sisällä on.

Sama sammutustakki puhdistettiin kahdella eri menetelmällä.

• ISO 15797 -mukaisen vesipesun jälkeen PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus oli ulkokerroksessa edelleen 20,2 mg/kg ja kosteussulkukalvossa 86,3 mg/kg.

• Decontexin nestemäiseen hiilidioksidiin perustuvan LCO₂-käsittelyn jälkeen ulkokerroksen PAH-summa oli 1,36 mg/kg. Kosteussulkukalvossa, lämpöesteessä ja sisäkerroksessa PAH-summa oli alle laboratorion 0,6 mg/kg raportointirajan.

Tulos havainnollistaa hyvin sitä, miksi sammutusvarusteiden puhdistuksessa pitäisi puhua pelkän pesun sijasta myös dekontaminaatiosta.

Ratkaisevaa ei ole vain poistoprosentti, vaan se, mitä varusteeseen jää

Dekontaminaatiomenetelmien tehokkuudesta puhuttaessa esitetään usein prosentuaalisia poistotehoja. Ne ovat hyödyllisiä, mutta eivät yksin kerro varusteen puhtaudesta.

Jos lähtöpitoisuus on korkea, voi suurenkin prosentuaalisen poistuman jälkeen jäädä haitallista ainetta. Siksi pitäisi tietää sekä lähtötilanne että lopputulos: kuinka paljon epäpuhtautta poistettiin ja mille tasolle pitoisuus puhdistuksen jälkeen jäi? 

Tätä tukee myös UL Solutionsin vuonna 2024 tekemä NFPA 1851 -standardin mukainen tutkimus, jossa nestemäiseen hiilidioksidiin perustuvaa käsittelyä verrattiin vesipesuun.

Tutkittujen semivolatiilien orgaanisten yhdisteiden keskimääräinen puhdistustehokkuus oli LCO₂-prosessissa 100 % sekä ulkokankaalla että kosteussulkukalvolla. Vesipesussa vastaavat keskimääräiset tulokset olivat 62 % ulkokankaalla ja 52 % kosteussulkukalvolla.

Molemmat menetelmät täyttivät kyseisen NFPA 1851 - standardiin perustuvan testin vaatimuksen (puhdistustulos yli 50 prosenttia). Tulokset osoittavat silti, kuinka suuri ero vähimmäisvaatimuksen täyttävän puhdistuksen ja erittäin tehokkaan dekontaminaation välillä voi olla.

Suomalainen SAVE-tutkimus osoitti eron erityisesti sisemmissä kerroksissa

Myös Pelastusopiston SAVE-hankkeessa tarkasteltiin sammutusvarusteiden erilaisia puhdistus- ja dekontaminaatiomenetelmiä. Sammutusasuja kontaminoitiin savusukellusharjoituksessa, minkä jälkeen niiden eri kerroksista analysoitiin PAH-yhdisteitä.

 Vertailussa olivat muun muassa vesipesu, vesipesuun yhdistetyt otsoni- ja vetyperoksidikäsittelyt sekä nestemäiseen hiilidioksidiin perustuva käsittely. 

SAVE-tutkimuksessa LCO₂-käsittelyn dekontaminaatiotehokkuus oli tutkituissa keskikerroksissa noin 80–85 prosenttia. Vesipesuun yhdistetyllä otsonikäsittelyllä tulos oli noin 20–30 prosenttia ja pelkällä vesipesulla alle 10 prosenttia. Vetyperoksidikäsittely ei tutkimuksessa dekontaminoinut keskikerroksia.

Tulokset tukevat Centexbelin ja UL Solutionsin tutkimusten kanssa samaa johtopäätöstä: monikerroksisen henkilönsuojaimen kohdalla ei riitä, että puhdistus toimii pinnassa. Menetelmän pitäisi yltää sinne, minne kontaminaatiokin pääsee.

ISO 23616 nostaa riman pelkkää pesua korkeammalle

Palomiesten henkilönsuojainten puhdistusta, tarkastusta ja korjausta käsittelevä ISO 23616 tekee tärkeän eron rutiinipuhdistuksen ja edistyneen puhdistuksen välillä.

Rutiinipuhdistuksessa tarkoituksena on poistaa normaalin käytön jälkeen pintalikaa ja hajua valmistajan ohjeiden mukaisesti. Edistyneessä puhdistuksessa kyse on vaarallisille aineille altistuneen henkilönsuojaimen syväpuhdistuksesta.

Standardin kuvauksessa edistynyt puhdistus ulottuu myös sisävuoreen ja kosteussulkuun, ja siinä voidaan käyttää erikoismenetelmiä, kuten LCO₂-menetelmä, kemiallisten ja biologisten vaarojen sekä palojäämien poistamiseksi.

Tämä siirtää tarkastelun pelkästä pesusta siihen, mitä henkilönsuojaimesta todella poistetaan. Kaikki pesu ei ole samanlaista, eikä kaikilta puhdistusmenetelmiltä voida odottaa samaa lopputulosta.

Tehokas dekontaminaatio ei saa heikentää henkilönsuojainta

Puhdistustehokkuus on kuitenkin vain puolet kokonaisuudesta. Sammutusasu on tekninen, sertifioitu henkilönsuojain. Sen materiaalien ja monikerroksisen rakenteen tehtävänä on suojata käyttäjän terveyttä ja turvallisuutta muun muassa kuumuudelta, liekeiltä ja ulkopuoliselta kosteudelta.

Siksi hyvä dekontaminaatiotulos ei saa syntyä suojausominaisuuksien kustannuksella. 

ISO 23616 edellyttää, että puhdistukseen tai dekontaminaatioon käytettävän organisaation on pystyttävä osoittamaan menettelyjensä tehokkuus ja se, etteivät ne heikennä varusteen ominaisuuksia, sen valmistuksessa käytettyjä materiaaleja tai henkilönsuojaimen suojaustasoa.  

Ei riitä, että kysytään, kuinka tehokkaasti menetelmä puhdistaa. Pitää kysyä myös, mitä puhdistus tekee varusteelle. 

Ei riitä, että kysytään, kuinka tehokkaasti menetelmä puhdistaa. Pitää kysyä myös, mitä puhdistus tekee varusteelle.

Puhdistusmenetelmän vaikutukset näkyvät vasta toistuvissa käsittelyissä

Yksi puhdistuskerta ei välttämättä kerro, mitä menetelmä tekee sammutusasulle sen koko käyttöiän aikana. Varuste voidaan puhdistaa vuosien aikana kymmeniä kertoja. Jos jokainen käsittely aiheuttaa materiaalille lämpö-, kemiallista tai mekaanista rasitusta, vaikutukset voivat kumuloitua. Siksi dekontaminaatiomenetelmän arvioinnissa myös toistettavuudella on merkitystä.

Decontexin LCO₂-prosessi toimii matalassa lämpötilassa ja pienellä mekaanisella rasituksella. Decontexin vertailuaineistossa

• vesipesuprosessin lämpötila on 60 °C ja mekaaninen nopeus 1 200 rpm,

• LCO₂-prosessissa vastaavat arvot ovat 15 °C ja 12 rpm. Prosessiaika on samalla huomattavasti lyhyempi.

Decontex-menetelmän vaikutusta varusteisiin on testattu myös toistuvissa käsittelyissä. Teknologiaa on testattu yhteistyössä useiden pelastustoimessa käytettävien henkilönsuojainten materiaali- ja tuotevalmistajien kanssa sadan LCO₂-dekontaminaatiokäsittelyn sarjoissa ilman havaittuja vaurioita. Menetelmä on tämän testauksen perusteella laajasti sammutusasu- ja materiaalivalmistajien hyväksymä.

Tämä on tärkeää sekä turvallisuuden että taloudellisuuden kannalta.

Jos puhdistusmenetelmä nopeuttaa materiaalien kulumista tai heikentää suojausominaisuuksia, varusteen turvallinen käyttöikä voi lyhentyä. Tehokkaankaan puhdistuksen ei pitäisi johtaa siihen, että kallis henkilönsuojain joudutaan uusimaan tarpeettoman aikaisin. 

Dekontaminaatiomenetelmältä pitäisi vaatia näyttöä kahdesta asiasta

Jokaisen käytetyn sammutusasun kaikkien kerrosten kemiallisen puhtauden selvittäminen ei ole yksinkertainen rutiinitoimenpide. Materiaalin sisältämien PAH-yhdisteiden tutkiminen voi edellyttää näytteenottoa, joka vahingoittaa varustetta. Siksi yksittäisen varusteen testaamisen sijasta on validoitava prosessi.

Menetelmän arvioinnissa pitäisi pystyä osoittamaan ainakin kaksi asiaa:

1. Dekontaminaatiotehokkuus: poistuvatko haitalliset aineet riittävän tehokkaasti myös varusteen sisemmistä kerroksista?
2. Vaikutus henkilönsuojaimeen: miten käsittely ja sen toistaminen vaikuttavat materiaaleihin, rakenteeseen ja suojausominaisuuksiin?

Jos ensimmäinen puuttuu, emme tiedä, kuinka puhtaaksi varuste tuli. Jos toinen puuttuu, emme tiedä, onko puhdistettu varuste edelleen turvallinen henkilönsuojain.

Dekontaminaatio on kemiallista, fysikaalista ja biologista

Tulipalossa syntyvä kontaminaatio ei rajoitu PAH-yhdisteisiin. Savussa ja palojäämissä voi olla haihtuvia ja puolihaihtuvia orgaanisia yhdisteitä, nokea, raskasmetalleja, asbestia ja muita haitallisia aineita. Myös biologinen kontaminaatio voi olla henkilönsuojainten huollossa merkityksellistä.

Siksi Decontex-prosessissa dekontaminaatiota tarkastellaan kolmena kokonaisuutena: kemiallisena, fysikaalisena ja biologisena dekontaminaationa.

• Kemiallinen dekontaminaatio poistaa kaikki myrkylliset aineet, kuten PAH-yhdisteet, dioksiinit ja syanidit, lain sallimien rajojen alapuolelle.

• Fysikaalinen dekontaminaatio puolestaan huolehtii hiukkaskontaminaation, kuten raskasmetallien ja asbestin, poistamisesta.

  Raskasmetallien osalta Decontexin teknologiaa on validoitu antimonin, arseenin, kadmiumin, kromin, koboltin ja lyijyn poistossa. Testiaineiston mukaan pitoisuudet ulkokerroksessa ja kalvossa alenivat käytettyjen vertailuarvojen alapuolelle. Asbestin osalta tulos oli alle käytetyn määritysrajan eli asbestia ei havaittu.

• Biologisen dekontaminaation testauksessa Decontexin CO₂-teknologialla on puolestaan saavutettu vähintään 10⁶-kertainen bakteerien ja virusten vähenemä.

Tavoitteena ei siis ole vain puhdas pinta, vaan kontaminaation hallinta koko henkilönsuojaimessa.

Syöpää aiheuttaville aineille altistumista pitää vähentää ja hallita.

Altistumisen hallinta ei pääty palopaikalle 

Healthy Firefighters- eli Skellefteå-mallin perusajatus on edelleen erittäin ajankohtainen: palamisessa syntyneisiin tuntemattomiin epäpuhtauksiin suhtaudutaan haitallisina, ellei niiden vaarattomuudesta ole näyttöä, ja tarpeetonta altistumista pyritään ehkäisemään koko toimintaketjussa.

Kun palomies poistuu savusta, hengitysteitse tapahtuva altistuminen voi vähentyä nopeasti. Varusteeseen jäänyt kontaminaatio voi sen sijaan kulkea mukana ajoneuvoon, paloasemalle, varustehuoltoon ja seuraavaan käyttökertaan.

Siksi varusteiden dekontaminaatio ei ole vain pesulatoimintaa. Se on osa pelastajan altistumisen hallintaa.

CMRD 6 -direktiivin 70 ng/m³ PAH-raja-arvo koskee työpaikan hengitysilmaa. Se ei määrittele sammutusvarusteen puhtautta eikä siitä voida johtaa varusteelle mg/kg-raja-arvoa. Se tekee kuitenkin yhden asian entistä selvemmäksi: syöpää aiheuttaville aineille altistumista pitää vähentää ja hallita.

Varusteiden kohdalla tämä johtaa lopulta kolmeen hyvin käytännölliseen kysymykseen:

• Mitä haitta-aineille tapahtui?
• Mitä varusteelle tapahtui?
• Onko molemmista tutkimusnäyttöä?

Kun kontaminoitu sammutusvaruste palautetaan pelastajalle käyttöön, juuri näihin kysymyksiin pitäisi pystyä vastaamaan.

Puhdas varuste ei ole vain sellainen, joka näyttää puhtaalta. Sen pitää olla dekontaminoitu tavalla, jonka tehokkuus on osoitettu, ilman että puhdistus itsessään on heikentänyt henkilönsuojaimen turvallisuutta.

Me olemme asiantuntijasi dekontaminaatiossa