Käsisammutin on yksi kiinteistön edullisimmista paloturvallisuusvälineistä. Silti sammuttimen hankinta ei ole aina niin suoraviivaista kuin voisi kuvitella.
Usein on epäselvää, kenellä on oikeasti vastuu sammutinvalinnoista. Yllättävän usein sammuttimien valinta perustuu yhä vanhoihin tapoihin tai suosituksiin, ilman selkeää ymmärrystä siitä, minkälaisiin paloihin sammutin todellisuudessa soveltuu.
Pelastuslain mukaan rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan on varauduttava tulipalojen sammuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa myös vastuuta siitä, minkä tyyppinen ja tehoinen käsisammutin kohteeseen valitaan. Vastuu ei ole ulkopuolisilla, vaikka apua ja neuvoja on saatavilla.
Pelastusviranomaiset, palokonsultit ja sammutinliikkeet voivat antaa suosituksia ja ohjeita, mutta lopullinen päätös jää aina rakennuksen omistajalle. Siksi sammutinvalinnan tulisi perustua kohteen todellisiin paloriskeihin, käyttäjiin ja käyttöympäristöön, ei pelkkiin yleisohjeisiin tai vakiintuneisiin tapoihin.
Hyvin tehty sammuttimen valinta on osa toimivaa turvallisuuskulttuuria ja riskienhallintaa. Se ei ole vain vaatimusten täyttämistä, vaan käytännön teko, jolla on merkitystä arjen turvallisuudelle ja alkusammutuksen onnistumiselle.
EU:n REACH-asetuksen muutos kieltää PFAS-yhdisteiden käytön käsisammuttimissa. Rajoitus on merkittävä käännekohta palontorjunta-alalla, mutta samalla perusteltu ja tarpeellinen päätös ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta. PFAS-yhdisteiden on osoitettu olevan erittäin pysyviä, kertyviä ja haitallisia, minkä vuoksi niiden käytöstä luopuminen vähentää pitkäaikaisia ympäristö- ja terveysriskejä
PFAS-yhdisteiden poistaminen sammuttimista on muuttanut vesipohjaisten sammuttimien valintaa. Fluorin poistaminen vaikuttaa erityisesti B-paloluokkaan, ja kemiallisesti on haastavaa saavuttaa samaan sammuttimeen korkea sammutusteho sekä A- että B-luokassa. Tämän muutoksen seurauksena perinteisten AB-luokiteltujen vaahtosammuttimien rinnalle on tullut A-luokiteltuja vaihtoehtoja, joissa sammutusteho on voitu optimoida nimenomaan A-palojen sammuttamiseen ilman B-luokitusta.
Valintaa vaikeuttaa se, että sammuttimien nimitykset eivät enää kerro yksiselitteisesti niiden paloluokitusta. Vaahtosammutin ja nestesammutin ovat pitkään olleet käytännössä synonyymeja, vaikka ne voivat PFAS-muutoksen myötä tarkoittaa joko AB-luokiteltua tai pelkästään A-luokiteltua sammutinta. Tämä korostaa tarvetta ymmärtää, mihin paloluokkaan sammutin todellisuudessa kuuluu, eikä tehdä valintaa pelkän nimen perusteella.
Ero A- ja AB-luokiteltujen sammuttimien välillä on tärkeä ymmärtää erityisesti PFAS-muutoksen jälkeen.
Vaahtosammutin, nestesammutin ja vesisammutin ovat kaikki käsisammutinstandardin EN 3-7 mukaan vesipohjaisia sammuttimia. Ero niiden välillä syntyy sammutteesta, paloluokituksesta ja siitä, mihin paloriskeihin ne soveltuvat.
Vaahtosammutin soveltuu sekä kiinteiden aineiden että palavien nesteiden paloihin, ja sitä käytetään kohteissa, joissa nestepaloriski on todellinen.
2. NestesammutinNestesammutinta kutsutaan markkinoilla usein myös nimellä vesisammutin lisäaineella. Sammutusteho on kohdistettu nimenomaan A-palojen sammuttamiseen.
3. Vesisammutin
Palo- ja teholuokat eivät ole teknisiä yksityiskohtia, vaan käytännön tietoa siitä, mitä materiaaleja sammutin pystyy sammuttamaan ja minkä kokoisen palon sammuttamiseen se soveltuu. Sammuttimen paino ei ole enää pitkään aikaan kertonut suoraan sen tehosta.
A-luokka: puu, paperi, tekstiilit
B-luokka: palavat nesteet
C-luokka: kaasupalot
F-luokka: elintarvikerasvat
Lämpimiin sisätiloihin vesipohjaiset sammuttimet ovat useimmiten ensisijainen valinta. Ne ovat helppokäyttöisiä, turvallisia käyttäjälle ja sammutuksen jäljet ovat helposti siivottavissa. Lisäksi ne eivät heikennä näkyvyyttä sammutustilanteessa kuten jauhesammuttimet.
Nestesammuttimet ja vesisammuttimet soveltuvat erinomaisesti A-luokan paloihin. Vaahtosammutinta tarvitaan vain silloin, kun tilassa on todellinen nestepalon vaara.
Jauhesammutin on monikäyttöinen ja tehokas, ja se kestää pakkasta sekä vaihtelevia olosuhteita. Siksi se on usein paras valinta ulkotiloihin, ajoneuvoihin ja teollisiin ympäristöihin.
Sisätiloissa jauhesammuttimen haittapuolia ovat laaja likaantuminen, näkyvyyden heikkeneminen ja jälkisiivouksen kustannukset. Näitä ei pidä sivuuttaa valintaa tehtäessä.
Keittiöissä, joissa on upporasvakeittimiä, tarvitaan aina F-luokiteltu rasvapalosammutin. ATK- ja sähkötiloissa hiilidioksidisammutin on usein paras lisäsammutin. Litiumioniakkujen palot vaativat voimakkaasti jäähdyttäviä, erityisesti niihin testattuja sammuttimia.
Oikea käsisammutin valitaan aina kohteen paloriskien, käyttäjien ja käyttöympäristön mukaan. Valinnalla on merkitystä alkusammutuksen onnistumiseen.
Tilojen koko ja pohjaratkaisu vaikuttavat sammuttimien määrään ja sijoitteluun, mutta ennen kaikkea on arvioitava, millaisia paloja tilassa todennäköisimmin voi syntyä.
Alla olevat tekijät on tärkeää käydä systemaattisesti läpi ennen valintaa.
Sammutteen tulee sopia niihin materiaaleihin ja riskeihin, joita tiloissa esiintyy. Paloluokka kertoo, mitä materiaalia sammutin pystyy sammuttamaan.
Teholuokka kertoo, kuinka suuren palon sammutin kykenee hallitsemaan. Suomessa kiinteistöjen tyypillinen sammuttimen koko on 6 kg/litraa. Vesipohjaisten sammuttimien osalta PFAS-fluoriyhdisteiden käytön kielto sammutusvaahdoissa on vaikuttanut vesipohjaisten sammuttimien B-paloluokkaa laskevasti.
Alla tyypillisimpiä kiinteistöihin soveltuvien 6 kg/litran käsisammuttimien palo- ja teholuokkia:
Alkusammutuksen tarkoitus on rajata paloa ja hankkia aikaa, ei altistaa käyttäjää vaaralle. Sammutinvalinnassa on huomioitava lämpösäteily, savun ja palokaasujen määrä sekä näkyvyyden säilyminen. Sammuttimen tulee olla turvallinen käyttää ilman erityisiä suojavarusteita tavallisissa alkusammutustilanteissa..
Kaikki sammutteet eivät ole ympäristön ja terveyden kannalta samanarvoisia. PFAS-yhdisteitä sisältävät sammutteet ovat erittäin pysyviä ja haitallisia. EU:n PFAS-sääntely poistaa ne käytöstä siirtymäaikojen puitteissa, ja PFAS-vapaat vaihtoehdot tulisi valita aina, kun se on mahdollista.
Sammuttimen on toimittava luotettavasti niissä olosuhteissa, joissa sitä säilytetään ja käytetään. Pakkanen, kuumuus, kosteus sekä mekaaninen rasitus on huomioitava. Ulkotiloihin ja kylmiin varastoihin tarvitaan pakkasenkestävä sammutin, kuten jauhesammutin tai pakkasenkestävä PFAS-vapaa vaahtosammutin.
Kohteeseen sopiva sammutin ei ole hyllystä poimittu vakiotuote, vaan harkittu turvallisuuspäätös. Kun valinta tehdään riskien, todellisen käyttötarpeen ja ympäristövastuun pohjalta, syntyy ratkaisu, joka on sekä turvallinen että kestävä pitkälle tulevaisuuteen.
Jos sammutinvalinta omassa kohteessasi herättää kysymyksiä, voit varata ajan keskustelulle suoraan kalenteristani.