Dekontaminaatio pelastustoimessa on yksi keskeisimmistä keinoista hallita palomiehen altistumista savulle, noelle ja palokaasujen sisältämille haitallisille yhdisteille. Tutkimusnäyttö osoittaa, että altistuminen ei rajoitu yksittäiseen sammutustehtävään, vaan jatkuu operatiivisen toiminnan jälkeen ihon, varusteiden ja tilojen kautta.
Savualtistuminen sisältää muun muassa PAH-yhdisteitä, VOC-yhdisteitä ja muita karsinogeenisia aineita, jotka voivat aiheuttaa ristikontaminaatiota ja kumuloituvaa altistumista ilman järjestelmällistä dekontaminaatioketjua.
Dekontaminaatio ei ole yksi pesu tai yksittäinen tuote. Se on hallittu kokonaisuus.
Sammutustyön aikana haitallisia yhdisteitä kulkeutuu:
Vaikka hengityssuojaus olisi asianmukainen, ihoaltistuminen ja varusteisiin sitoutuneet epäpuhtaudet muodostavat merkittävän riskin. Saastuneet varusteet voivat vapauttaa yhdisteitä uudelleen lämpötilan noustessa tai mekaanisen rasituksen seurauksena.
Ilman hallittua prosessia altistuminen siirtyy kohteesta paloasemalle, ajoneuvoihin ja jopa kotiympäristöön.
Perinteisesti dekontaminaatio on nähty jälkikäteisenä toimenpiteenä. Nykyaikainen altistumisen hallinta lähtee ennaltaehkäisystä.
Kun iho pysyy puhtaampana:
Tämä on dekontaminaatioketjun ensimmäinen ja kriittinen vaihe. Altistumisen ehkäisy on aina tehokkaampaa kuin pelkkä jälkikäteinen puhdistus.
Hiukkassuojaava alusasu ei poista tarvetta ihon puhdistamiselle. Kasvot, kaula, kädet ja hiukset altistuvat usein suoraan savulle ja noelle.
Oikein käytettynä aktiivihiilituotteet:
Kuljetusvaihe on yksi aliarvostetuimmista altistumisen riskitekijöistä. Saastuneet varusteet voivat levittää haitallisia yhdisteitä ajoneuvoihin ja paloasemille, jos niitä ei eristetä välittömästi.
Kapselointikassit mahdollistavat kontaminoituneiden varusteiden sulkemisen heti operatiivisen toiminnan jälkeen. Näin estetään hiukkasten ja kaasumaisten yhdisteiden leviäminen ympäristöön ennen varsinaista pesua.
Kapselointi ei poista kontaminaatiota, mutta se katkaisee altistumisketjun kriittisessä vaiheessa.
Palovarusteiden puhdistus on dekontaminaatioketjun ydin. Perinteinen vesipesu ei aina poista tehokkaasti rasvaliukoisia karsinogeeneja tai kuiturakenteisiin sitoutuneita yhdisteitä.
LCO₂-pesu perustuu nestemäiseen hiilidioksidiin, joka tunkeutuu kuiturakenteisiin matalassa lämpötilassa ja vähäisellä mekaanisella rasituksella.
Kun varusteet dekontaminoidaan järjestelmällisesti, ne eivät enää toimi altistumisen jatkajina paloasemalla.
LCO2-puhdistusprosessi poistaa kaikentyyppiset epäpuhtaudet - kolme dekontaminaatiota samalla kerralla.
Kun edellä kuvatut vaiheet yhdistetään, muodostuu johdonmukainen altistumisen hallintamalli:
Kyse ei ole yksittäisten tuotteiden kokoelmasta, vaan toimintatavasta, jossa jokainen vaihe tukee toista.
Pelastushenkilöstön altistuminen karsinogeeneille on tunnistettu kansainvälisesti merkittäväksi riskiksi. Altistumisen vähentäminen ei ole ainoastaan hygieninen kysymys, vaan strateginen työturvallisuuspäätös.
Hallittu dekontaminaatiomalli:
Dekontaminaatio ei ole kustannus, vaan investointi henkilöstön terveyteen ja työvuosien pituuteen.
Monessa organisaatiossa yksittäisiä ratkaisuja on jo käytössä. Harvemmalla on kuitenkin selkeä, kirjattu ja systemaattisesti toteutettu dekontaminaatioketju.
Kun altistumisen ehkäisy, ihon puhdistus, kapselointi ja varusteiden dekontaminaatio toimivat yhtenä kokonaisuutena, altistumista ei siirretä eteenpäin. Se katkaistaan.
Nykyaikainen pelastustoimi tarvitsee hallittuja prosesseja. Dekontaminaatio on yksi niistä keskeisimmistä.
Jos haluatte arvioida, miten dekontaminaatioketju toimii teillä tänään – ja missä sen kriittiset kohdat ovat – keskustelu asiantuntijan kanssa on hyvä lähtökohta.
📆Varaa keskusteluaika Anna Helmisen kanssa ja käydään kokonaisuus läpi käytännön tasolla.